Pidin pikkupoikien kanssa muutaman päivän syyslomaa, ja kävimme mm. Turun suunnalla katsomassa vanhempieni uutta kotia.
Yhdessäolon lisäksi halusin päästä Aurajoen rannalle kävelemään, sillä olin nähnyt niin paljon kauniita syyskuvia, ja tiesin miten kaunista siellä olisi. Sää ei perjantaiaamuna olisi voinut olla täydellisempi!
Talven taikahetkissä pakkanen on värjännyt aamutaivaan sinisellä pensselillään. Se on sinne tänne ripotellut sinen keskellä tuikkivan tähden: tuolla, tuolla, tuolla…tuhansia, miljoonia, miljardeja. Kaikkia en edes näe ja tunnen miten maailma todellakin on ääretön.
Toisaalta toisaalta talven taikahetket ovat ohikiitäviä, rajallisia: kun askel narskuu ja kaikuu kauas, ja tunnet astuvasi hiljaisuudessa hetkestä toiseen. Kun palaat kotiin lämpimään.
Viime viikko oli raskas. Olin kuumeessa. Pikkusormen tulehdus vaati antibioottikuurin. Kadotin kamerani todennäköisesti kaupungille. Ja töissäkin oli henkisesti hieman rankkaa. Toisaalta puolisoni sai sydämeensä oikean rytmin takaisin. Tatun ja Patun jouluiloittelu oli aivan valloittava(!). Ja olen lääkinnyt flunssaani juomalla joka lämpimällä glögillä.
Tänään oli viimeinen aamu mökillä. Se ei olisi voinut olla kauniimpi. Vaikka kaiken valtasi harmaus ja syksyn sävyt, jostain aamun aikaisina tunteina kurotti pilvien raosta aurinko.
Juuri tällaisina hetkinä tuntuu kuin ihan koska vain voisi taivaalta sataa kevyitä kauniita lumihiutaleita…
Viikko on mennyt siivillä, lentänyt korkealta ja kovaa. Eilen tuntui tulleen mahalasku, tarpeellinen viikonloppu, lepo ja rauha. Ohjelmassa ei mitään.
Auringon paistaessa, ja vielä enemmän harmaina päivinä, olen nauttinut keittiöviidakossani. Keittiön työtasollani on paljon tilaa, ainoastaan kesäisin. Muina aikoina vuodesta siellä talvehtivat lukuisat pelargonit, jouluruusu, kaktukset, yrtit,… Keittiö on valoisin paikka muutoin aika varjoisassa kodissamme. Siellä kasvatetaan rairuohot ja istutetaan taimet. Siellä aukeavat kevään ensimmäiset silmut.
kun taivaalta sataa valkoisia hiutaleita 