Aamuauringon paisteessa
Aamuauringon paisteessa kaikki on mahdollista.
Mennyt kuuma kesä.
Maailman upein syksy.
Välillä roikun sienen hatusta rotkon reunalla,
sitten taas pidän jalkani tiukasti maassa ja tuijotan tähtiin.
Aamuauringon paisteessa
Aamuauringon paisteessa kaikki on mahdollista.
Mennyt kuuma kesä.
Maailman upein syksy.
Välillä roikun sienen hatusta rotkon reunalla,
sitten taas pidän jalkani tiukasti maassa ja tuijotan tähtiin.
Tänään on ollut pakahduttavan kaunis syyspäivä. Ja siten aivan täydellinen parin päivän syysloman aloitukselle. Onneksi kaikkea ei tarvitse tallentaa kameralle vaan voi rauhassa keskittyä hengittämään syvään, ja kävelemään rauhassa koiran tahtiin.
Viime viikonloppu oli viimeinen saaressa. Vielä käymme jonakin lähiviikonloppuna katsomassa, että paikat ovat kunnossa ja nostamme veneen. Sitten on aika viettää loppusyksyn ja talven viikonloppuja kotona.
Lauantaina satoi kaatamalla, se olisi kyllä hyvinkin voinut ottaa opikseen sunnuntaista. Harmaan ja hieman utuisen aamun jälkeen aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta tuoden meille aivan mahtavan viikonlopun.
Olen koko kesän odottanut tätä ajankohtaa. Loppukesää, jolloin yön tummansinessä hohtaa miljardeja, miljardeja, miljardeja…taivaan valoja.
Tähtiä. Ensimmäiset tähtikuvat saavat nyt hieman odottaa.
Tämä viikonloppu on aina yhtä odotettu. Ensimmäinen yö saaressa. Vaikka rantakelit tuntuvat vielä aavistuksen viluisilta, on silti saaristonkin luonnossa löydettävissä pieniä lupauksia keväästä.
On uskomatonta miten sikeästi saaressa nukkuukaan. Talven jälkeen tosin kaapit ammottavat tyhjyyttään ja paikat kaipaavat pientä kohentamista, mutta pienen pintasilauksen jälkeen ollaan taas kovaa vauhtia menossa kohti kesää.
Viime viikko oli raskas. Olin kuumeessa. Pikkusormen tulehdus vaati antibioottikuurin. Kadotin kamerani todennäköisesti kaupungille. Ja töissäkin oli henkisesti hieman rankkaa. Toisaalta puolisoni sai sydämeensä oikean rytmin takaisin. Tatun ja Patun jouluiloittelu oli aivan valloittava(!). Ja olen lääkinnyt flunssaani juomalla joka lämpimällä glögillä.
Tänään oli viimeinen aamu mökillä. Se ei olisi voinut olla kauniimpi. Vaikka kaiken valtasi harmaus ja syksyn sävyt, jostain aamun aikaisina tunteina kurotti pilvien raosta aurinko.
Juuri tällaisina hetkinä tuntuu kuin ihan koska vain voisi taivaalta sataa kevyitä kauniita lumihiutaleita…