Kohti talvea

Tänään on ollut pakahduttavan kaunis syyspäivä. Ja siten aivan täydellinen parin päivän syysloman aloitukselle. Onneksi kaikkea ei tarvitse tallentaa kameralle vaan voi rauhassa keskittyä hengittämään syvään, ja kävelemään rauhassa koiran tahtiin.

Viime viikonloppu oli viimeinen saaressa. Vielä käymme jonakin lähiviikonloppuna katsomassa, että paikat ovat kunnossa ja nostamme veneen. Sitten on aika viettää loppusyksyn ja talven viikonloppuja kotona.

Lokakuun aamu.

Lauantaina satoi kaatamalla, se olisi kyllä hyvinkin voinut ottaa opikseen sunnuntaista. Harmaan ja hieman utuisen aamun jälkeen aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta tuoden meille aivan mahtavan viikonlopun.

Advertisement

Ensimmäinen yö saaressa

Tämä viikonloppu on aina yhtä odotettu. Ensimmäinen yö saaressa. Vaikka rantakelit tuntuvat vielä aavistuksen viluisilta, on silti saaristonkin luonnossa löydettävissä pieniä lupauksia keväästä.

On uskomatonta miten sikeästi saaressa nukkuukaan. Talven jälkeen tosin kaapit ammottavat tyhjyyttään ja paikat kaipaavat pientä kohentamista, mutta pienen pintasilauksen jälkeen ollaan taas kovaa vauhtia menossa kohti kesää.

Viimeiset viikonloput

Syksy on saapunut myös saaristoon. Viikonloppuna tuuli puhalsi koillisesta jäätävästi, hetkittäin saaren suojaisella puolella oli melkein hieman lämmin. Minä tosin olin koko viikonlopun kuumeessa, ja tyydyin lämmittelemään kamiinaa mökissä. Ja nauttimaan herkuista.

Ensi viikonloppuna on aika laittaa mökki talvikuntoon, ja antaa sen jäädä odottelemaan uutta kevättä ja kesää saariston rauhassa.

Saari. Saaristo. Syyskesä. Sommarboken. Sauna.

Saari. Saaristo. Syyskesä. Sommarboken. Sauna.

Yht’äkkiä taivaalta tulee kaatamalla vettä, melkein välillä vaakasuoraan. Hetken kuluttua aurinko paistaa, maalaa kaiken kirkkaaksi vedenpisarat kuin timanteiksi lehdillä terassilla. Saaristossa on sateen jälkeen hiljaista, kun tuulee voi naapurisaaren yli kuulla kaukana pauhaavan avomeren. Mutta se on kaukana, eikä sen kädet yllä meihin.