Meillä jouluillaan tänään rennolla otteella kaikkea mukavaa.
Nyt on aika nauttia.

Ihanaa ja rentoa sunnuntaita myös juuri sinulle ❤
Milla
Meillä jouluillaan tänään rennolla otteella kaikkea mukavaa.
Nyt on aika nauttia.
Ihanaa ja rentoa sunnuntaita myös juuri sinulle ❤
Milla
Meillä on ties mistä syystä viime vuosina piparitaikina haettu kaupan pakastealtaasta. Hyviä ja maistuvia, helppoja ennen kaikkea. Viikko sitten äitini oli tehnyt serkuksille ison taikinan leivottavaksi. Kuopuksemme suurin mielenkiinto leivonnassa olikin ihmetys siitä, että onko äitini tosiaankin tehnyt piparitaikinan aivan itse? Eikö sitä olekaan haettu kaupan pakastealtaasta?
Mikä päivä sopiikaan piparien leipomiseen paremmin kuin sunnuntai?
Tällä kertaa siis tein taikinan todellakin itse. Lauantai-iltana kun lapset jo nukkuivat, alakerran täytti valtavan ihana piparitaikinan tuoksu. Kynttilät paloivat ja televisiossa soivat joululaulut: tästä joulussa on kysymys. Kynttilän valosta, rauhasta, piparkakun tuoksusta. Siitä, että huomenna ihmettelemme että äitikin osaa. Sydämestä, joka pomppii riemusta, toivosta, joulun odotuksesta ja ties mistä.
Helsinki on yksi minun kaupungeistani. Sen historiaa ja elämää huokuvat korttelit. Vehreät puistot. Ratikan kolina. Meren tuoksu, tuuli ja lokkien kirkuna. Iloisena syksynä, harmaana ja sateisena marraskuuna. Kauniina lumisena talvena. Nuorena vihertävänä keväänä, kuumana kesänä.
Helsinki ei ole kaupunki, josta olen kotoisin. Se ei ole kaupunki, jossa nyt asun. Se on ollut kotini merkittävässä vaiheessa elämääni. Helsingissä on ystäväni. Nyt palaan sinne aina uudestaan ja uudestaan. Aika harvoin tosin, vaikka lähijunalla matka kestää vain vajaat puoli tuntia. Mutta aina yhtä mielelläni.