Ohikiitävä hetki vain

Eilisen kurkkukipu ja tukkoisuus ovat tänään vaihtuneet aivasteluun ja 38 asteen kuumeeseen. Harmittaa. Viikonloppuna oli tarkoitus nähdä ystäviä todella pitkästä aikaa ja käväistä sunnuntaina Matkamessuillakin. Huominen mennee ainakin täysin levossa. Ja jos en pääse messuille, voinhan aina tehdä matkasuunnitelmia sohvan pohjallakin 😉

Täällä etelässä on viime päivät olleet märkää ja liukasta. Eilen saapui pakkanen, ja entistä liukkaammat jalkakäytävät. Tänään kaiken päälle leijaili ihana kevyt lumikerros: juuri tätä olin kaivannut!

Advertisement

Suurin pakkanen

Iltapäivällä tunsi Tuu-tikki kuonossaan, että suuri pakkanen oli tulossa. Hän kaatoi jokivettä hevosen selkään ja kantoi halkoja uimahuoneeseen.
-Pysytelkää sisällä tänä päivänä, sillä nyt se tulee, Tuu-tikki sanoi. Näkymättömät päästäiset nyökkäsivät ja komerosta kuului myöntävää rapinaa. Sitten Tuu-tikki meni ulos varoittamaan toisia.

Taikatalvi. Ulkona on suuren pakkasen aikana tuntunut kuin maailma olisi pysähtynyt. Ei elämää, ei liikettä. Vain valoa ja valkoista. Maailma on niin täysi, niin täydellinen.

Ulkona talvi, sisällä kevät!

Meillä on ulkona talvi. Talvi siis isolla T:llä. Tällaisia talvia oli varmaankin viimeksi silloin, kun olin kuopuksen kanssa kotona vuosia sitten. Sisällä meillä sen sijaan puhaltavat kevään vaaleat tuulet. Pahimmasta joulun päättymisen aiheuttamasta ahdistuksesta on päästy eroon, ja tällä kertaa tuulia sisätiloissa heiluttelevat ajatukset keväästä ja valkoiset maalipensselit.

Joskus kotiimme muuttaessa pidimme hyvänä ajatuksena tuoda värejä huoneiden seiniin. Muutenkin jo pimeän takkahuoneen vihreä seinäväri ei ollut ihan optimaalinen valinta. Se yhdistettynä maalaamattomaan mäntypaneelikattoon, on tehnyt huoneesta ehkä hieman tunkkaisen kokonaisuuden.

Talvi! Siitähän voi pitää!

Metsä oli aivan hiljainen ja liikkumaton. Jokin suuri lumikimpale pudota hupsahti silloin tällöin oksalta maahan. Oksa keinui hetken, ja sitten kaikki oli elotonta.

– Koko maailma nukkuu talviunta, mietti Muumipeikko. Minä yksin olen hereillä enkä osaa nukkua. Minä yksin vaellan vaeltamistani päiviä ja viikkoja, kunnes minäkin muutun lumikinokseksi, josta kukaan ei edes tiedä mitään.

Talvi. Raskaasta ja kiireisestä viikosta huolimatta on talvi täynnä iloja. Suurin niistä: tammikuu alkaa olla voitettu! Sen vaihtuminen helmikuuhun on kuin lupaus tulevasta keväästä, että talvi ei kestäkään ikuisesti.

Se on kuollut. Koko maailma on kuollut minun nukkuessani. Tämä maailma kuuluu jollekin toiselle, jota minä en tunne.