Helmikuu on hujahtanut ohitse vauhdilla. Olen parin viimeisen viikon aikana nukkunut öisin keskimäärin kahdeksan tuntia. Käynyt useammin jumpassa ja salilla kuin koko syksynä yhteensä.
Ja miettinyt, että hyvä elämä muodostuu aika pienistä palikoista.
Kaipaan sitä edelleen. Kahdeksan tuntia unta yössä, liikuntaa hikeen asti muutaman kerran viikossa. Lomaa. Väsymys kumpuaa jostain kaukaa takaa, ja lasken jo melkein päiviä suuren seikkailun alkuun. Kesään.
Helmikuun elo on talven tarinoita: hiljaista lumisadetta, kenkien alla narskuvaa pakkasta, jossain lumen alla odottavat paksut silmut oksissa. Auringon onnelliset säteet.
Blogi elää tällä hetkellä hieman hiljaista eloa. Sillä välin minä olen nauttinut pitkistä lenkeistä koiran kanssa, kun muu elämä tuntuu juoksevan kaukana ja kiireellä. Välillä se sieppaa minutkin pyörteisiinsä ennen kuin taas jarrutan ja hyppään.
Jostain syystä en ole oikein sinut tammikuun kanssa. En tiedä johtuuko se joulusta luopumisen vaikeudesta. Tai näistä täällä etelässä laidasta laitaan heittelevistä säätiloista: tänäkin vuonna tammikuuhun on mahtunut tippuvia räystäitä, paukkupakkasia, tappavaa jäätä ja vesilammikoita.
Toisaalta tammikuussa on ollut myös kauniita ja aurinkoisia pakkaspäiviä. Sellaisia kuin vain unelmissa. Silti tammikuu tuntuu jollain tapaa mahdottoman tahmealta.
Onni on mysteeri. Yhdessä hetkessä intoa puhkuen suunnittelen matkaa maailman ääriin, jo seuraavassa uskon että mikään ei voi tehdä ihmistä onnellisemmaksi kuin hetken pienen keittiön ikkunalaudalla viipyvät auringonsäteet.
Jos ilma on kirkas, nuo säteet paistavat joka päivä hieman pidempään. Hieman lämpimämmin. Niinä päivinä, kun teen töitä kotona, lähden koiran kanssa ulos aina viimeistään keskipäivän aikaan. Tänäänkin.
En tänä vuonna päässyt monen asian summana Matkamessuilla. Sinänsä se ei kamalasti haitannut sillä minulla on melko selkeänä visio siitä mihin seuraavat reissuni, tai siis perheemme reissut suuntautuvat. Kuuntelen kyllä puolisoanikin, ainakin toisella korvalla 😀 Toisaalta matkoissamme on aina hieman sateisten päivien nettisurffailujen, halpojen lentotarjousten ja yllytyshullun minän mukanaan tuomaa sattumaa. Kun on useamman vuoden haaveillut reissusta pieneen saarivaltioon, voi yllättäen löytää itsensä jostain paljon isommasta. Tai päinvastoin.
Matkustaminen ei kuitenkaan meillekään ole mitenkään itsestäänselvää. Usein haluttua reissua varten säästetään pitkään ja hartaasti, joskus lentolippujen ostaminen melkein vuoden ennen matkan määräaikaa ei ole kärsivällisyyden kannalta ehkä se paras vaihtoehto. Mutta ainakin toistaiseksi ainakin odotus on palkittu ruhtinaallisesti.
kun taivaalta sataa valkoisia hiutaleita 