Tämä viikonloppu on aina yhtä odotettu. Ensimmäinen yö saaressa. Vaikka rantakelit tuntuvat vielä aavistuksen viluisilta, on silti saaristonkin luonnossa löydettävissä pieniä lupauksia keväästä.
On uskomatonta miten sikeästi saaressa nukkuukaan. Talven jälkeen tosin kaapit ammottavat tyhjyyttään ja paikat kaipaavat pientä kohentamista, mutta pienen pintasilauksen jälkeen ollaan taas kovaa vauhtia menossa kohti kesää.
Hieman kuin blogini viime kuukausina, on Suomen kevät hiljalleen heräävä. Lomasta voimaantuneena tunnen tällä hetkellä pursuavani energiaa, ja on vaikea päättää mistä kaikesta aloittaisin.
Palasimme kotiin upean lämpimässä kevätsäässä perjantaina. Vaikka sääennusteet eivät näytä aivan siltä kuin parhaimmassa tapauksessa soisi, on luonto jo huumaavan kaunis. Miten nautinkaan taas lenkeistä koiran kanssa metsän siimeksessä, ihaillessani tätä kaikkea ihanaa valoa.
Mikään ei ehkä tähän aikaan vuodesta ole yhtä terapeuttista kuin hankalan työpäivän jälkeen vetäytyä pihalle puuhaamaan ties-mitä-sattuu-mieleen-tulemaan. Välillä kädessäni on lapio, välillä kastelukannu. Ja sitten taas olen kädet mullassa.
Olen viime päivinä myös kantanut taimia pihamaalle: vielä ne meillä versot ruukuissaan. Mutta tyytyväisinä saamastaan auringon valosta ja lämmöstä.
Kahden intensiivisen Tallinnassa vietetyn päivän jälkeen, oli ihana palata kotiin. Nautin suunnattomasti aamun hiljaisista ja seesteisistä hetkistä, mutta myös näistä illoista kun aurinko luo vielä viimeiset säteensä pihaan.
Ilta-auringon säteet ovat päivän kauneimmat ja intensiivisimmät. Niiden kajossa kauneus vähintään kaksinkertaistuu. Värit loistavat ja jo viimeisillä metreillään olevat tulppaanitkin näyttävät veistoksilta.
Sekavan mökillä vietetyn viikonlopun jälkeen tämän päivän sininen ihana aamu oli paras mahdollinen aloitus päivälle. Pihallamme kaikessa hiljaisuudessa, kun muu perhe vielä nukkui.
kun taivaalta sataa valkoisia hiutaleita 