Haaste ja piparkakkukakkupöhinöitä

Sain viime viikolla Anulta ihanasta Villamezzo-blogista haasteen. Haasteen kysymykset ovat syvällisiä ja herättivät pitkällisiä pohdintoja. Piparkakkukakun pöhinöissä mietiskelin vastauksia ja liitin mukaan kuvia marraskuun pimeän harmaista, mutta kauniista ja jouluisistakin, tunnelmista. Kiitos Anu haasteesta!

Mistä olet kiitollinen juuri nyt?

Olen kiitollinen perheestäni, kodistani, ystävistäni. Olen elämän varrella joutunut tilanteisiin, joissa oma tai läheisen terveys ei ole itsestäänselvyys. Tilanteisiin, joissa elämä tuntuu myrskyltä, sekasorrolta, jolle ei näy loppua. Olen kiitollinen siitä, että vaikeidenkin  aikojen läpi kulkiessani minulla on ollut vierelläni läheiseni, ystäväni. Siitä, että olen saanut jakaa hyvinä aikoina iloni ja onneni läheisteni kanssa.

Olen kiitollinen siitä, että saan olla vapaa ja oma itseni. Olen kiitollinen juuri tästä hetkestä kotona lämpimässä. Vaikka toipuminen estikin osallistumisemme Helsingin joulukadun avajaisiin ja Ateneumin joulumarkkinoille, ja se kyllä hieman harmittaa…

Minkä valinnan tai asian haluaisit muuttaa elämässäsi jos pystyisit?

Olen usein jälkikäteen miettinyt ammatinvalintaan liittyviä asioita. En tiedä valitsisinko nyt samoin kuin joskus todella kauan sitten. Toisaalta olen ollut kiinnostunut ja kiitollinen opintojeni itseäni kiinnostavasta alasta ja laaja-alaisuudesta. Mutta mikä mukavinta, opiskelu ei koskaan ole liian myöhäistä.

Mikä on sinun mielestäsi elämän tarkoitus? 

Leipoa piparkakkukakkuja. Kananmunat olivat unohtuneet kaupasta, mutta netistä löytyneen ohjeen mukaan, sain leivottua piparkakkuisen maustekakun myös ilman kananmunia. Tämä kakku on kuopuksen suosikki tällä joulukaudella. Siitä syntyi viikonlopulle mukavanoloinen piparkakkukakkupöhinä, jonka ympärillä koko perhe pörräsi omia touhuten.

Muumimainen filosofia vapaasti elämisestä on saanut minusta jo varhain otteen. Toisaalta haluaisin olla kuin pullantuoksuinen Muumimamma, kuitenkin minussa asuu piilevänä myös aimo annos hieman neuroottista Vilijonkkaa. Tai spontaania pikku Myytä. Välillä haluaisin vaeltaa vapaana kuin Nuuskamuikkunen, ja lähteä seikkailuihin kuin Muumipappa retkilleen.

Jokaisen elämän on hänen omansa ja vain hänen omansa. Siihen elämään kuuluvat perhe, ystävät, kaikki hyvä ja paha. Kaikki mitä rakastan, vihaan, mitä intohimoitsen tai inhoan. Oikeuteni, velvollisuuteni, vastuuni. Joskus on vaikea elää hetkessä vaikka pitäisikin, eikä se mielestäni ole väärin. Joskus suunnitelmallisuus on vain hyvästä.

En tiedä onko elämällä varsinaista tarkoitusta? Oman elämäni tarkoitus on olla hetkessä, leipoa piparkakkukakkuja. Tällä hetkellä se on hyvä juuri sellaisena kuin se on, sillä en tavoittele mainetta tai mammona. Elämän tarkoitus on hyvä juuri sellaisena, että voin katsella maailmaa pää pilvissä, mutta jalat maassa. Leipoa piparkakkukakun kuopuksen pyynnöstä. Sytyttää kynttilän. Surra ystävän kanssa. Auttaa. Tehdä töitä. Helliä itseäni. Kävellä lapseni kanssa kouluun.

Välitän haasteen poimittavaksi seuraaville viidelle blogille, enkä pahastu lainkaan, jos ette lähdekään mukaan haasteeseen:

Joululainen 

Keltaisen talon joulunodotusta

Koti meidän

Leena Lumi

Titin Jouluinen blogi

Lopuksi vielä hieman haasteen taustoista ja sen säännöt:

The Starlight Blogger Award is to highlight and promote Inspiring Bloggers.
Here are the rules for the Starlight Blogger Award:
1. Thank the giver and link their Blog to your post.
2. Answer the 3 questions given to you.
3. Please Pass the award on to 6 or more other Bloggers of your choice and let them know that they have been nominated by you.
4. Include the logo of the award in a post or on your Blog please never alter the logo and never change the rules.

Meillä on viikonlopun aikana toivuttu, leivottu ja ihailtu ensilumen hippusia maanpinnalla. Lisäksi kotimme nurkkiin on alkanut aivan hipihiljaa ilmestyä kynttilöitä, kuusia, ja ilmassa leijuu piparkakkukakun tuoksu. Hiljaa hyvää tulee…kuten suloisen hiljaisesti taivaalta leijuvat valkoiset hiutaleet…

Milla ❤