Tämä kevät on ollut pitkä ja kylmä. Ei vain tuntunut siltä, vaan aivan säätilojen keskiarvojenkin mukaan. Mutta juuri tälläkin hetkellä paistaa aurinko.
Lämpö. Kaipaan sinua jo.
Pääsin pihapuuhien makuun alustavasti vanhempieni puutarhassa. Tuolla Lounais-Suomen kolkassa kevät on aina askelta pidemmällä. Mutta nyt sielläkin se tuntui himmailevan.
Hieman ujosti se nostaa päätään. Maatuneet lehdet melkein liiskaavat, mutta elämällä on suurempi voima. Olen istuttanut puutarhaani kolme jouluruusua, joista nyt jo toinen näyttää elämänvoimansa.
Juuri tällä hetkellä aurinko paistaa melkein pilvettömältä taivaalta, ja kesä tuntuu olevan lähempänä kuin koskaan. Meri kimmeltää ja lokit huutavat. Rymyremppamme (eli siis perheemme :)) pakkasi tänään kimpsunsa ja kampsunsa, ja lähti ensimmäistä kertaa saareen.
Kun huhtikuu on ollut melkoista vuoristorataa, on nyt hyvä levähtää. Mukana ovat ilmapallot, tippaleivät, munkit ja simaa…Eniten odotan unta, joka saaressa on niin mahdottoman syvää. Samalla on aika vielä hieman huhtikuun tunnelmissa siirtyä toukokuuhun, joka on jo ihan melkein kesää.
Kaunista ja aurinkoista vapputunnelmaa 🎈🍾🌸💕
Milla
Istun junassa matkalla kotiin työreissulta. Eilen oli ehkä elämäni vaikein aamu lähteä yhtään mihinkään kotoa. Puolisoni odotti minä päivänä tahansa tällä viikolla tulevia uutisia diagnoosista pitkän ja vaikean sairastelun jäljiltä: uutiset voisivat olla helpotus tai jotain ihan muuta.
Viimeiset kuukaudet ovat olleet sumuisia. Epätietoisuus, murhe ja huoli ovat vallanneet mielen. Jostain on lopulta löytynyt voiman rippeet arjen pyörittämiseen ja eteenpäin menemiseen. Hengähdystauot ovat löytyneet hetkistä lasten ja metsälenkeistä koiran kanssa, pihalla puuhailusta, kukista, hiljaisista hetkistä puolison kainalossa.
kun taivaalta sataa valkoisia hiutaleita 