En tänä vuonna päässyt monen asian summana Matkamessuilla. Sinänsä se ei kamalasti haitannut sillä minulla on melko selkeänä visio siitä mihin seuraavat reissuni, tai siis perheemme reissut suuntautuvat. Kuuntelen kyllä puolisoanikin, ainakin toisella korvalla 😀 Toisaalta matkoissamme on aina hieman sateisten päivien nettisurffailujen, halpojen lentotarjousten ja yllytyshullun minän mukanaan tuomaa sattumaa. Kun on useamman vuoden haaveillut reissusta pieneen saarivaltioon, voi yllättäen löytää itsensä jostain paljon isommasta. Tai päinvastoin.
Matkustaminen ei kuitenkaan meillekään ole mitenkään itsestäänselvää. Usein haluttua reissua varten säästetään pitkään ja hartaasti, joskus lentolippujen ostaminen melkein vuoden ennen matkan määräaikaa ei ole kärsivällisyyden kannalta ehkä se paras vaihtoehto. Mutta ainakin toistaiseksi ainakin odotus on palkittu ruhtinaallisesti.
Mutta mikä meitä sitten vetää maailman ääriin? Aina välillä mietin, että ovatko jalkani levottomat. Enkö osaa pysähtyä paikalleni, nauttia siellä missä olen. Toisaalta tunnen oloni kotoisaksi monessa paikassa: jo Euroopassa on monta kolkkaa, joihin voisin palata aina vain uudestaan ja uudestaan. Sanonta, että koti on siellä missä sydän on, ei aina mene ihan vikaan.
Minulla matkustaminen on osittain ainakin tapa hetkeksi unohtaa kotona arjen rutiinit. Lomalla luomme uudet oman näköisemme rutiinit: käymme ostamassa kaupasta kaakaota, niitä meheviä appelsiineja, pizzakekseistä puhumattakaan. Muistaahan kaikki vielä ne ihanat ranskalaiset jogurtit? Niistä jää arkeen uusia ja virkistäviä tapoja, osasta muistoja joita muistellaan pitkänkin ajan kuluttua. Matkoilla herkutellaan uusilla asioilla, ihmetellään katuelämää, luonnon erilaisuutta. Uusi majoituskin on lapsille aina elämys, aina erilainen kuin kotona. Niin jännittävä.
Lomalla koemme, näemme uusia, mutta myös tuttuja asioita ja käytäntöjä. Karibialla ei vain koulussa ole ikkunoita ja ovia laisinkaan, eikä naulakossa odota kuravaatteet ja kumisaappaat. Mutta pihalla leikkivät samanlaiset lapset, samanlaiset reput odottavat kasassa, samalla tavoin vanhemmat ovat vastassa. Niin samanlaista ja niin erilaista, että se muuttaa elämän juuri sillä hetkellä ja siitä eteenpäin.
Matkan ei tarvitse suuntautua maapallon toiselle puolelle. Vaikka juuri tälläkin hetkellä haaveilen Islannista ja Italiasta, Japanista, paluusta Kanadaan ja Karibialle…, retki lähipitäjään, pääkaupunkiin tai kesäiseen saaristokaupunkiin on kuin suuri seikkailu juuri sellaisenaan. Ja mikä voisi kesäillan päätteeksi olla parempaa kuin ”seikkailu” oman mökkisaaren poluilla.
Kun hieman venyttää rajojaan, silmät avatessaan näkee uutta. Ja sen, että muuallakin eletään lopulta ihan samanlaista elämää kuin meillä. Mutta kuitenkin niin erilaista. Erilaisia, mutta niin samanlaisia. Aina kaikki ei ole hyväksyttävää, oikein tai meidän makumme mukaisia. Maailma osaa olla julma, mutta myös hyvin hyvin kaunis.
Jos kaikki menee hyvin, ja universumin voimat aurinkoineen ja tähtineenkin ovat puolellamme, meidän perheemme suuntaa seikkailulle Australiaan kolmen kuukauden kuluttua. Mutta täällä meillä koti, se pysyvä paikka josta on hyvä kurkotella. Lähelle ja kauas.
“A man travels the world over in search of what he needs and returns home to find it.”
– George Moore –
Haaveile suurista, ja nauti pienistä. Ihanaa viikkoa sinulle!
Milla ❤
kun taivaalta sataa valkoisia hiutaleita 
Ah miten ihania kuvia, varsinkin tämä kuva Maria Luisa parkista.
Ja teillä on edessä ihana seikkailu! Tälä kertaa vähän suuremmalle saarelle. En tiedä, liienenkö minäkin syntymässä saanut levottomat jalat, jotka vuosi vuodelta käyvät levottomammiksi. Tai ehkä olen rakastunut omaan lomaminääni, joka on paljon rennompi kuin arkiminäni :). Ja välillä tuntuu, että kotona en osaa ollakaan lomalla. Aina on tunne, että pitäisi olla tehokas. Nytkin pitäisi tehdä töitä eikä lukea blogeja.
Loman ja tulevan seikkailun odotus on aina ihanaa. Minulla olisi miniseikkailu edessä tänä viikonloppuna, mutta flunssa selvästi yrittää saada minua otteeseen. Toivottavasti saan rimpuiltua vastaan.
Ihanaa loppuviikkoa Sinulle <3.
TykkääLiked by 1 henkilö
Toivottavasti flunssa päästää otteestaan!
Jokainen matkustaa tavallaan, jotkut eivät lainkaan. Mutta onneksi maailma on suuri, ja me kaikki mahdumme sen reiteille. Maailma tosiaan on yksi suuri seikkailu!
Ihanaa loppuviikkoa myös sinulle💙
TykkääLiked by 1 henkilö
Aijai, miten nyt nousee matkakuume! Sinulla aikaa enää kolme kuukautta, minulla lähtö jos tähdet ovat kohdillaan vasta lokakuun alussa. Olen kuvitellut, että koska asumme saarella ja olemme olleet muuttamassa kerran Irlantiinkin erään työtarjouksen takia, kulkumme olisi saarelta saarelle, mutta alpit ja Tatra-vuoristo ovat voittaneet. Tosin Irlanti taitaa olla vuorossa 2019, jollon matkustamme kesällä eli sinne Atlantin rannalle ettei ole liian kuuma. Luomublondius ja kaksi sairastettua melanoomaa määrittävät myös nyt reissujamme, mutta onneksi suunta on sama, johon jo teininä rakastuin: Meren yli ja sitten alpeille.
Tuo kapea katu, melkein kuja, ’Gasse’, tuo mieleeni monet ihanat Keski-Euroopan kaupungit, etenkin Salzburgin, jossa viivymme aina pisimpään ja ’nuohoamme’ syrjäisimmätkin osat näin ottaen kaupunkia omaksemme.
Lomafiiliksen eli lomakuumeen nousua toivotellen! ❤
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Leena, kyllä se kuume vain on nousemassa aika vauhtia…:) Irlanti kuulostaa aivan ihanalta, mutta kyllä Alpeissa vain on jotain ikuisen tunnesiteen tuomaa…Voin yhtyä tunteeseen, että siellä voisi sanoa olevansa kotona, ylipäätään Itävallassa.
Kaunista loppuviikkoa sinulle💚
TykkääTykkää