Autolla Australiassa: rannikkoa pitkin Sydneystä Melbourneen

Kaikki liikenevä aika on mennyt parin viime viikon aikana kevään viimeisiin opiskeluhommiin. Meillä on arkena kuitenkin muisteltu ahkerasti mennyttä reissua, jopa aamiaispöydässä. Tällä kertaa blogissa matkataankin Sydneystä etelään kohti Melbournea.

Sydneyssä olisi hyvinkin voinut viettää vielä viikon, tai pari. Kaupungissa tuntui olevan ehtymättömästi mahdollisuuksia puhumattakaan kaikista päiväretkistä, joita sieltä hyvinkin on mahdollista tehdä.

Sydney Harbour Bridge.

Meillä oli Sydneyssä viisi upeaa päivää, jonka jälkeen suuntasimme vuokra-automme ratin kohti etelää, kohti Melbournea. Olin ostanut Lonely Planetin opuksen Australia’s Trips – 38 Amazing Road Trips, sillä jo aiemmin olimme päättäneet maksimoida kahden viikon aikana nähtävän määrän. Automatkailu toisi mukavaa vaihtelua isoihin kaupunkeihin, ja reissuun lisää seikkailun tuntua. Siltikin täytyy sanoa, että joskus voi olla helpompi vain hypätä koneeseen ja lentää: meidän porukalta menolennot Melbourneen olisivat alhaisimmillaan kustantaneet vain reilut 200 euroa.

1. päivä

Valitsimme reitiksi Melbourneen hieman hitaamman vaihtoehdon. Ilmeisesti sisämaassa kulkeva Hume Highway on aavistuksen nopeampi kuin Princess Highway ja  rannikon kyliä ja maisemia syleilevä Coastal Drive. Lisää tietoa reitistä ja nähtävyyksistä sen varrella löytyy esim. VisitNSW -sivustolta (klik!). Reitin varrella löytyy varmasti hyvinkin näkemistä useammaksikin päiväksi, mutta aikataulumme puitteissa jaoimme reilun 1000 kilometrin matkan Melbourneen kolmeen päivään kahdella yöpymisellä.

Meri ja muu näkeminen reitin varrella vaatii hyvinkin poikkeamia päätieltä. Me poikkesimme Princess Higwaylta Coastalle Drivelle toisesta mahdollisesta liittymästä. Tämän johdosta missasimme vuonna 1879 perustetun Royal National Parkin kansallispuiston, mutta ehdimme kuin ehdimmekin ihailemaan länsirannikon upeaa Sea Cliffs Bridgea ja sieltä avautuvaa upeaa maisemaa.

Sea Cliffs Bridge.

Välillä Coastal Drive jatkui pitkin A1:sta, välillä taas poikkesimme hyvin opastetuille maisemareiteille. Wollongong oli aamupäivän ensimmäinen pidempi stoppimme. Sää oli lämmin ja ihmiset nauttivat olostaan auringossa: loistava paikka toiselle aamiaiselle. Tai no pojat valitsivat suklaadonitsit, mutta minä valitsin ihanan aamiashampurilaisen paistettuine munineen ja pekoneineen 😛

Wollongong Breakwater lighthouse

Se mikä tässä reitissä on parasta: meri. Aallot löivät mahtavalla voimalla Wollongongin aallonmurtajaan.

Wollongongin aallonmurtaja.

Aamupäivän auringonpaiste vaihtui iltapäivällä harmaisiin pilviin. Jervis Bayn rannalla oli tilaa, mutta kukapa ei nauttisi tällaisesta paikasta pilvisenäkin päivänä. Aallot olivat sen verran mahtavat täälläkin, että uimaan ei ollut asiaa.

Nelson Beach Jervis Bayssa eräänä huhtikuun iltapäivänä.

Ensimmäisen yön vietimme Bateman’s Bayssa. Ilma oli viilennyt ja satoi. Illalla vielä nukkumaan mennessä epäröimme jo päätöstämme lähteä ajamaan: olisiko sittenkin pitänyt lentää? Sitä paitsi meillä kaikilla oli kova ikävä jo uutta ihastustamme: Sydneyä.

2. päivä

Aamulla aurinko venytteli jälleen jäseniään: kaiken lämmön keskellä ilmassa tuntui silti jo aavistus Australian syksyä. Jos edellisiltana nukkumaan mennessä mieli oli hieman matalalla, niin tänään se nousi takaisin sille tasolle, jossa sen piti ollakin.

Päivän maisemat vaihtelivat vihreiden kumpuilevien niittyjen kullakaivajien kylästä meren tyrskyihin ja sen muovaamiin rosoisiin kallioihin, aina upeisiin eukalyptuspuiden muodostamiin kansallispuistoihin. Pysähtelimme kylissä, söimme jäätelöä, ja ihmettelimme luontoa.

Aamupäivällä vierailimme Tilba-nimisessä muinaisessa kullankaivajien kylässä. Kylä on ollut 1800-luvun kultaryntäyksen keskuksia ja nykypäivänä restauroitu vanhan ajan hengen mukaisesti.

Tildan kauniit ja värikkäät talot. Täällä oli tunnelmaa: ihania putiikkeja ja kahviloita.

Lounaalle ehdimme Edenin kalastajakylään: ryhä- ja mustavalaat tulevat kylän lahdelle ruokailemaan loka- marraskuussa matkallaan Antarktikselle. Valaita voi rannalta käsin nähdä myös keväällä. Edeniä pidetäänkin yhtenä Australian parhaimmista paikoista valaiden katseluun.

Ennen saapumista Lakes Entrancen hotelliimme ajoimme upeiden puistoalueiden halki. Alueen yksi upeimmista ja monipuolisimmista on varmasti reilun 10 000 hehtaarin Ben Boyd kansallispuisto.

Ilta alkaa hämärtää eukaluptysmetsän yllä.

Pitkän päivän jälkeen totesimme valintamme lähteä ajamaan sittenkin olleen oikea, maisemat olivat päivän aikana olleet huikeat! Mutta miten ihana olikaan lämpimän kylvyn jälkeen nukahtaa pehmeään sänkyyn ennen seuraavan päivän seikkailuja. Uneksin varmasti niistä kenguruista ja koalista, joista päivän aikana olimme nähneet useammankin varoittavan liikennemerkin…Täytyyhän näitä Australiassa nähdä!

3. päivä

Lonely Planetin opasta oli lopulta hyvinkin kiittäminen automatkan kohokohdista. Ilman sitä tuskin olisimme käyneet Jervis Bayssa, Tilbassa tai Raymond Islandilla. Tai ehkä olisimme, mutta matkalle valmistautumisen jäädessä vähiin, opas tarjosi hyvin tiivistettynä parhaimmat kohokohdat.

Yksi ehdoton kohokohta oli Raymond Island reilut 50 kilometriä Lakes Entrancesta. Vaikka tämä teki pienen mutkan matkaan, oli käynti Paynesvillen edustalla olevalla saarella kaiken vaivan arvoinen.

Pieni Raymond Island on aivan tavallinen asuinalue, mutta tunnettu koalayhdyskunnastaan.  Saarelle pääsee pienellä lautalla, joka tekee matkaan vain viitisen minuuttia.

Saarella löytyi opastus, joka johdatti vierailijat pitkin ”Koala trailia”.

Jos meillä pomppivat puissa oravat, niin täällä näkee siellä ja täällä pehmoisia palleroita eukalyptuspuiden oksilla. Kuka näitä 20 tuntia päivässä uinuvia kavereita oikein voi vastustaa?

p.s. huomaan talon koala-aiheinen postilaatikko!

Sitä paitsi ranta-alue saarella oli kaunis, ja kun kävelimme laituria pitkin takaisin lauttarantaan, ajatukset karkasivat omaan saaristoomme: niin samanlainen tunnelma!

Koalia ihmetellessä ja ihastellessa meni hyvän aikaa, joten pienen evästauon jälkeen päätimme suunnata auton suoraan kohti Melbournea. Kuten Lonely Planetin opaskin totesi: tämän reitin parhaat maisemat ovat nyt takanasi, voit nyt suunnata kohti Melbournea…Jäljellä 298 km!

Upeat maisemat jäivät taa ja jo illalla ihastelimme Melbournen valoja. Miten sitä voikaan yhtä aikaa rakastaa vihreitä niittyjä ja meren tyrskyjä, ja seuraavassa huumaantua pimenevän kaupungin valoista?

Nyt juuri taivas on harmaa, ja kurkku tuntuu kipeältä. On kylmä. Mutta on lauantai, ja villasukat. Kesä on oven takana. Seuraavaksi täällä blogissa ehkä Melbourneen, ehkä…

Milla ❤

Shortly in English: After spending five days in Sydney we headed towards Melbourne. We drove along the coastal route in three days. Weather was getting a bit chilly but we enjoyed the great views. Raymond Island and the koalas were a absolute highlight on our way!