Syksyn päivät

Pidin pikkupoikien kanssa muutaman päivän syyslomaa, ja kävimme mm. Turun suunnalla katsomassa vanhempieni uutta kotia.

Yhdessäolon lisäksi halusin päästä Aurajoen rannalle kävelemään, sillä olin nähnyt niin paljon kauniita syyskuvia, ja tiesin miten kaunista siellä olisi. Sää ei perjantaiaamuna olisi voinut olla täydellisempi!

Oma kotini on pääkaupunkiseudulla, mutta viime vuosina olen alkanut kaivata takaisin näihin maisemiin. Ehkä joskus eläkkeellä hankin asuntoni jostain täältä vaikkapa Martin alueen kauniista puutalokortteleista (jos niitä on silloin vielä on…:D). Ja onneksi tänne ajaakin nykyään aika nopeasti.

Niin se taitaa olla ainakin omalla kohdallani, että minä voin lähteä Turusta mutta Turku ei minusta ❤

Lomapäivien aikana, ja Aurajoen keltaisten lehtien tunnelmista, tuli mieleeni Edith Södergranin kaunis runo Syksyn päivät (ruots. Höstens dagar), joka mielestäni kuvaa näiden lokakuun kauniiden päivien tunnelmia täydellisesti.

Syksyn päivät 

Syksyn päivät ovat läpikuultavia
ja metsän kultaa vasten maalattuja…
Syksyn päivät hymyilevät koko maailmalle.
Niin ihanaa uinahtaa vailla toiveita,
kylläisenä kukista ja väsyneenä vehreyteen,
viinin punainen seppele pieluksella…
Syksyn päivä ei kaipaa enää mitään,
sen sormet ovat järkkymättömän viileät,
unissaan se näkee miten kaikkialle
sataa loputtomiin valkoisia hiutaleita…

– Edith Södergran –

Ihanaa sunnuntaita!

 

❤ Milla

 

 

 

Advertisement