Tätä aikaa

Tämä on tätä aikaa, kun haluaisi pitää kiinni joulukuusesta hinnalla millä hyvänsä. Kaikki merkit viittaavat siihen, että se olisi jo valmis lähtemään. En halua antaa vielä periksi, vaan toivon sen sinnittelevän ensi viikonloppuun ilahduttamaan esikoisen synttäreitä.

Mieli palaa silti muutoin jo uuteen vuoteen. Havut ovat meillä vaihtuneet eukalyptuksen oksiin: niiden tuoksu on huumaavan voimakas. Ja olemus havuja kevyempi. Yksinkertaisella ohjeella (KLIK!) kokeilin ensimmäistä kranssiani näistä viehättävistä kaunokaisista.

Unelmieni vuosi?

Tänäkin vuonna on ollut lähipiirissä ihan liikaa huolta, ja sairauksia. Olen nukkunut liian vähän, ja roikkunut somessa liian monta tuntia. Mutta vuoteen on mahtunut myös paljon uutta, ja hyvää virettä.

Olen löytänyt uudelleen kirjat ja lukemisen. Syksy toi opiskelun, josta olen aivan innoissani. Olen tavannut ihania ihmisiä vuoden varrella, myös täällä blogimaailmassa.

Näissä vuoden varrelta kerätyissä satunnaisissa kuvissa näkyy isot intohimoni ja rakkauteni: luonto, meri, saaristo, syksy, joulu. Ja valo sen kaikkina vuodenaikoina. Hiljaiset hetket saaristossa meren rannalla, kotona, kaukana maailmalla. Kiireiset, hektiset hetket kaupungin valoissa. Ne hetket, jotka ovat kantaneet minua perheeni kanssa eteenpäin.

Valoa!

Tiedän, toistan itseäni. Palaan tähän hetkeen joka syksy.

Jostain syystä Linnanmäestä tulee mieleen erityisesti syksyisin mieleeni opiskeluvuodet  ja nimenomaan ne Helgingin Töölössä vietetyt. Kimppakämppämme leveät ikkunalaudat. Tuulessa heiluvat katuvalot, kaduilla pyörivät lehdet. Ja Linnanmäen valaistu maailmanpyörä, joka näkyi suoraan ikkunastamme. Tapanamme oli istua ikkunalaudalla ja katsella syksyisen illan kaunista näytelmää.

Syysloman kunniaksi kävimme perjantai-iltana Linnanmäen valokarnevaaleilla. Liikkeellä oli kylmästä ja viimasta huolimatta mukavasti ihmisiä. Tunnelma oli iloinen. Kävimme maailmanpyörässä ja karusellissa, herkuttelimme tietenkin Linnanmäen vohveleilla.

Lokakuun aamuissa on taikaa

Kirkkaissa lokakuun aamuissa on ollut tänä vuonna omanlaistansa taikaa. Tänään on ollut harmaata, ja mielikin on lomasta huolimatta hieman apea. Mielessä pyörii kaikenlaista, erityisesti ystäväni.

Elämä on joskus arvaamaton, ja näihin hetkiin on tartuttava. Eilen oli juurikin tällainen kultainen aamu jolla ei olisi voinut olla parempi aloittaa muutaman päivän syyslomaa.

Syyskesän kauneimmat kukat

Viikko on hujahtanut ohi silmänräpäyksessä. Olen ehtinyt aloittaa opintoja urakalla, ja tehdä töitäkin. Toistaiseksi kaikki tuntuu oikealta juuri nyt, olen niin innoissani monesta asiasta.

Syyskesän kauneimmat kukat löytyivät tänä vuonna mökkisaareltamme. Kallion laella sijaitsevaan kukkapenkkiin heittämäni kesäkukkien sekoitus puhkesi syyskesän aikana täyteen loistoonsa. Kuvat ovat parin viikon takaa, tänä viikonloppuna loisto on hiipunut. Mutta sehän on ihan okei, koska olemme matkalla kohti syksyä.

Kuva: Marcus

Herneenversojen kukat kukkivat edelleen kauniina ja heleinä. Värit ovat kuin vartensa: ujoja, heleitä ja norjia. Nämä kukat ovat toden totta ovat kauniita!