Villasukkani

Tänään on tulppaanien päivä (ihaile aivan mahtavan kauniita asetelmia vaikka Lantlivin sivuilla). Minä uppoudun sohvaan flunssaisena viltin alle, villasukkineni.

Villasukat ovat rakkaus ❤ Villasukat ovat elämäni tarina. Minulla on ollut villasukkia aina. Lapsuudesta aikuisuuteen. Isoäitini kutomat. Hän on kutonut aina, ja ollut paikalla. Keinunut vaikka kanssani pihakeinussa Ruotsiin asti. Ihmetellyt kevään ensimmäisiä tulppaaneja. Nyt hän kutoo villasukkia pojilleni. Äitini kummitädin kutomat, silloin lapsuudessa. Häneen ja villasukkiin liittyvät Pihlaja- ja Fazerin parhaat -karkit, Wilhelmiina-keksit, Jaffa ja salaperäisen komeron leikkipalikat. Anoppini kutomat, ihania värejä, raitoja, lämpöä. Joulupaketista sain taas uuden parin, ovat juuri jalassa. Kummitätini syntymäpäivälahjaksi antamat. Lämmöllä kudotut, upeasti kirjaillut.

Villasukat ovat arki ja elämä. Jos joutuisin autiolle saarelle, pakkaisin mukaan ensimmäiseksi villasukat, sitten kirjan. Tepsuttelen villasukilla aina, heti ensimmäiseksi aamulla kahvinkeittoon ja viimeiseksi illalla sänkyyn. Kylminä öinä villasukat seuraavat unten maille. Minulla on yösukat, päiväsukat, juhlasukat. Minulla oli tanssisukat, joiden pohjat kuluivat rikki tenduharjoituksista, nilkkojen ojentelusta lattioita ’harjaten’.

Villasukat suojaavat vedolta, kylmältä. Ne lämmittävät paljasta jalkaa, sopivat saappaaseen. Villasukat ovat aina mukanani matkalla, kohteesta ja lämpötilasta riippumatta. Lentokoneessa suojaamassa vedolta. Mökillä. Mikään ei ole mukavampaa kuin mökin terassilla tepsuttelu kesäaamuna, kesäiltana. Saunapuhtaana. Syksyn sateissa mökin viileää lattiaa vasten.

Villasukat ovat mieliala. Villasukat tuovat lohtua ja turvallisuutta. Ne luovat lämpöä, kun maailma murjoo ja kylmyys tuntuu voittavan. Villasukat nostavat mielialaa, ne punaiset juurikin. Mustat tai harmaat valitsen joskus juhliin, ja viestitän: hei tervetuloa meille, ole sinäkin kuin kotonasi! Kätevät norjalaiset, jotka eivät karkaa jalasta. Löysät ja paksut kotoiluun, viltin alla makoiluun, lohtuun. Mustat pitkät tanssijan villasukat, löytö Oopperan kirpputorilta, tyyliä ja pituutta. Valkoiset, voi miten niistä tykkään!

Villasukkaisuus periytyy. Sukupolvelta toiselle. Lapset pakkaavat villasukkansa matkalle ja mökille. Kömpivät sänkyyn ne jalassa. Villasukat ovat välttämättömyys. Ja ylellisyys. Turva ja lämpö. Ehkä, ehkä vielä jonain päivänä kudon itsekin.

6 kommenttia artikkeliin ”Villasukkani

  1. Äitini pitää meidän ja sisarusteni perheet villasukissa vielä nyt yli kahdeksankymppisenä. Pari syntyy aina hetkessä. Jouluksi hankin myyjäisistä valkoiset palmikkosukat valkopunaraitaisen mekon pariksi. Olen syntynyt peukalo keskellä kämmentä, joten itse en tällaisiin luomuksiin kykene. Onni, että muut osaavat 🙂

    Liked by 1 henkilö

    1. Minullakin on peukalo keskellä kämmentä melkein kaiken käsillä tekemisen suhteen. Joten villasukatkin ovat todella tervetulleita 🙂 Äitini on sukkien sijaan kutonut minulle pipoja ja kaulaliinoja. Onneksi meillä on heidät ❤

      Tykkää

    1. Täytyypä käydä Sailan blogissa ihmettelemässä malleja 🙂 Voinen sitten esittää kutojille toivomuksia, kun oma peukalo on kertakaikkiaan melko keskellä kämmentä.

      Tykkää

  2. Voi miten ihana teksti ♥ olen vannoutunut villasukkaihminen, meillä on eteisessä korillinen sukkia ja makuuhuoneessa toinen jotta voi heti herättyään laittaa villasukat jalkaan pehmentämään aikaisia aamuja 🙂 osa sukista on jo edesmenneen mummoni rakkaudella kutomia, osa ostettuja. En voi vastustaa ihania villasukkia kirppareilla ja myyjäisissä- ja kaikkihan ne melkein aina ovat ihania 🙂
    Leppoisaa viikonlopun jatkoa ja pikaista paranemista flunssasta sinulle Milla ♥

    Liked by 1 henkilö

    1. Kiitos ❤ Tämä on todella hämmentävää, siis että olen flunssassa 😀 Minä yleensä vältän kaikki flunssat. Mutta mikäs tässä, lämmintä juomaa, viltti ja villasukat 🙂 Minullakin on villasukat isossa pajukorissa. Mukaan mahtuu muutamat säärystimetkin… 😉 Villasukat ovat kyllä ehdottomia!

      Tykkää

Kiitos kommentistasi!